Viime päivinä on ollut mielessäni se kuinka voisin omalla kohdallani "parantaa" seurakuntani näkyvyyttä ja kuuluvuutta. En tietenkään tarkoita tällä sitä, että lähtisin ison kyltin kanssa kujille ja kaduille hehkuttamaan ja mainostamaan vaan tarkoitan sitä, että kuinka saisin ihmiset kiinnostumaan ja tulemaan seurakuntani tilaisuuksiin. Monestihan meillä ihmisillä on omat ennakkoluulomme ja kuvitelmamme erilaisista asioista ja emme rohkene tehdä mitään ns. tavallisuudesta tai kaavoistamme poikkeavaa. On tavallaan turvallisempaa pysyä siinä tutussa samankaltaisuudessa johon on jo vuosikausia tottunutkin ja urautunut. Mutta mitäs tehdä, kun Jeesus alkaa vetämään ja kutsumaan puoleensa!? Muistan erään kivan laulun jossa laulettiin: "Jeesus puuttui elämääni täysin muuttaen sen! Jeesus tuli sydämeeni, tunsin rakkauden! mä ennen olin onneton, nyt sisälläni riemu on sillä Jeesus astui elämääni; häntä jättäisi en."
Toivoisin, että seurakuntani saisi olla sellainen majatalo johon jokainen ihminen uskaltaa tulla sellaisena kuin on. Ettei ketään katsottaisi pitkään erilaisuuden tähden, mielipiteiden tähden, sosiaalisen asemna tähden: ei minkään tähden vaan jokainen tulija otetaan vastaan Jumalan luomana ihmisenä ja lähimmäisenä. Eräässä laulussa lauletaan että "Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan, se on enemmän kuin osaamme me ajatellakaan. Se on rakkaudella ojennettu käsi Jumalan johon tarttumalla elää uskallan!" Kaikki muu on roskaa Kristuksen tuntemisen rinnalla. Jätän kaikki menneet, kaikki saavutukset olivatpa ne menestyksiä tai tappioita niin jätän ne taakse. Jumala luo uutta ja se puhkeaa jo taimelle. Juoksen kohti voittopalkintoa joka meillä on Kristuksessa Jeesuksessa!
Seurakuntani kynnys ei ole suuri. Sen voi jokainen halutessaan ylittää. Ovenkahva ei ole niin pelottava kun tietää, että seurakunnassa minua rakastetaan ja hyväksytään. Tällainen mieli kun jokaisella olisi, hänelläkin, joka ehkä ensimmäistä kertaa tulee seurakuntamme tilaisuuksiin. On hyvä tulla seurakuntaan jonkun tutun ihmisen tai ystävän kanssa, jos yksin ei saa aikaiseksi lähteä. Ja vaikka tulisikin yksin niin on hyvä tietää, että siellä on se yksi ihminen joka minua odottaa ja joka minut tietää. Ystävyys-evankeliointi on siksi hyvä tapa ja luonnollinen osa elämäämme. Muistan, kun itse sain 17-vuotiaana tulla uskoon niin ympärilläni oli uusia ystäviä jotka osoittivat minulle hyväksyntää ja rakkautta. He kaikki olivat uskovaisia, Jeesuksen omia. En ollut aikaisemmin välittänyt uskosta enkä Jeesuksesta tiennyt niin paljoa kuka Hän on..mutta kaikki muuttui elämässäni, kun sain kohdata Hänet. Laulun sanat jatkuvat: "Muistan kuinka ennen tahdoin olla vapaa, riippumaton. Mä kuljin hymyilevin kasvoin elin kuin huoleton. Ja moni ehkä luulikin, että mielenrauhan omistin, mutta vasta nyt kun Jeesus saapui elämällä tarkoitus on!"
Sain sisimpääni kutsun kertoa evankeliumin ilosanomasta ja jos salasin sen kertomisen, tuntui kuin sisimpäni olisi pakahtunut siihen paikkaan! Jeesuksen omana, uskovana ihmisenä voin olla ystävällinen kohtaamilleni ihmisille. Voin olla oma itseni eikä minun tarvitse esittää mitään muuta. Voin luoda siltaa myös sille, että lähimmäiseni rohkenevat tulla tuohon majataloon jossa on hyvä olla eli seurakuntaani. "Mä tahdon maailman tietävän, että rakastan seurakuntaa ja ristin lipun korkealle nostaa saan! Ei paikkaa parempaa ole koskaan päällä maan, mä seurakuntaa tahdon rakastaa!"
"Etkö ole kyllästynyt elämäsi teatteriin, sä vaikka naurat seurassa nyt, yksin itket sä niin. Jos kokeilisit Jeesusta, jo tänään eikä huomenna. Tiedän, että silloin yhdyt meihin pysyvästi onnellisiin!"
Siunausta ja iloa päivääsi!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti