Raamatussa puhuttaan autuudesta aika paljon. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin 10 luku kertoo joka jakkeessa melekee millanen on autuas ihminen. Raamatun autuus ei tosiaankaa jää näihin Matteuksen mietteisiin. Meitä on kehotettu monenlaiseen, että oltaisiin autuaita eli onnellisia, oikeestaan ylionnellisia.
Paavali sanoo Jeesuksen itsensä sanoneen:"On autuaampaa antaa kuin ottaa" (Apt. 20:35)...jae viittaa siihen kuinka meidän pittää antaa apua vähäosaisille. Se on tärkeää, ja niin on paljon puhuttu rahallinenkin uhraaminen seurakunnassa. Mutta hei! Meidän antavainen asenne ei saa jäädä vaan nuihin, vaikka ne on myös tärkeitä. Helposti unohdetaan ylipäätänsä antava asenne. Se mitä tarkoitan sillä, on se että meidän elämästä tulee helposti itsekeskeistä. Ja miten se näkyy? Esimerkiksi siten, että seurakuntaan tullaan ottamaan eikä antamaan. Se on sääli, nimittäi jos kaikilla ois antava asenne, niin väkisinki kaikki sais seurakunnasa käydessää vaikka ja mitä!!! eikä tarttis marista että onpa kuivaa. Mutta nyt voi olla niin, että ei olla valmiita ite jakamaan mitään seurakunnasa vaan mennään hakemaan sieltä vaan oman takin sisälle jotain uutta, jos monet aattelee nuin ni sillon on paljon vaikeempi meijä kaikkie saajakki sieltä jottai.
Ja muutenkin ku seurakunnasa meijä pittää olla valmis antamaa omasta arjessaki... joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää ja joka runsaasti kylvää se myös runsaasti niittää(2.Kor. 9:6) Tuo Raamatun kohta sanoo suoraan sen, että jos annetaan(=kylvetään) paljon ni niitetään(=saajaan) paljon...eikö se ole tarpeeksi suora syy antamiseen?
Miten voin muka antaa, kun ei oo mittää annettavaa. En osaa soittaa, laulaa eikä oo rahhaa tai mittää... tämmöstä kuulee ussei mutta mitä Paavali ja Raamattu siihen sannoo? "Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää"(2.Kor 9:8) Tämän jakeen perusteella voi uskoa sen, että kaikilla on jottain annettavaa jos tosissaan vaan halutaan antaa. Kymmenes jae alkaa sanoilla "Hän joka antaa kylväjälle siemenen ja leivän ruuaksi on antava teillekkin ja enentävä kylvönne..." Seki sannoo sen ja suoraa, että meijän on turha kätkeä "siemeniä"(eli annettavia asioita,mitä meillä on).
Parasta antamista, mitä se on? Kaikki antaminen lähtee siitä, että annetaan Jumalalle aikaa iteltämme. Ja se on tärkeintä antamista mitä ikinä on! Jos se puuttuu, ni on turhaa oikeestaa ees uhrata rahallisestikkaa seurakunnalle, väitän näin.
Jos sulla on ystävä, ni annathan sää sille aikaa iteltäs... ja miks? No siks että teijä suhde säilyy, ja mitä enemmän aikaa annat ystävälle, sitä läheisempiä teistä tullee. Sama homma se on Jumala kans, jos et anna aikaa Hänelle, on turha luulla että teijä ystävyys on kovin hääviä. Mutta jos annat reilusti aikaa ni se on parasta ystävyyttä, se on jämptiä se! Ja siitä seuraa seki viel että antamine on oikeasti autuasta, eikä tartte vaa sarkastisesti sannoo" Ah kuinka autuasta!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti