Uskovaisenki pittää vaan uskoa!

Monesti aatellaa, että kyllähä minä uskon Jeesuksee ja pääsen taivaasee ja näi poispäi...se on "perususkoa" juu ja kaike perusta, mutta kui monesti me hoksataa se, että ois suotavaa uskoa ja luottaa vähä enemmänki Herraa? Se mitä tällä meinaan on se, että ku vaikeuksia tulee ni usko loppuu helposti ja ei jakseta uskoa tarpeeks siihe, että Herra on yliluonnolline ja ratkasee toki meijä inhimilliset ongelmat vaikkei tilanne siltä meille näyttäis. Esimerkkinä tästä Aabrahamin tappaus Roomalaiskirje 4:18-22

18 Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: "Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku."

19 Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen.

20 Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian

21 varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut.

22 Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.

Kertakaikkisen mahtavaa Aabrahamin tilanteessa on se, että Aabraham toivo vaikkei toivoa ollu, ja Aabrahami usko ei horjunu vaikka tiesi sen, että eihä sitä voi enää mikskää kantaisäks näi vanhana tulla.... Mutta niihän siinä pääs kumminki käymää ku luotti Jumalaa yli olosuhteire! Meille voi käyä samalla lailla, jos uskotaa yhtä väkevästi...ei meistä mitää kantaisiä tai äitejä tuu mutta Herra yllättää yli olosuhteide meijät arjesa, opiskeluissa töissä taikka vaikka eukon tai ukonhaussa, misä vaa...
Toine näpäkkä opetus samasta aiheesta löytyy Matteuksen 21 luvusta ja jakkeilla 18-22

18 Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä.

19 Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: "Ikinä et enää tee hedelmää." Siinä samassa viikunapuu kuivettui.

20 Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: "Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?"

21 Jeesus vastasi: "Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: 'Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen', ja niin tapahtuisi.

22 Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte."

Siinä Jeesus aika selevästi opetti opetuslapsille viikunapuun kautta uskon tärkeyttä... Samalla lailla ku Jeesus tuskaantu viikunapuun hedelmättömyyteen "ikinä et tee enää hedelmää"-tyylillä ni aiva samalla lailla Herra pyörittelee varmasti päätä nykyste opetuslaste vähäselle uskolle!
Kumminki meille luvataa tuossaki, että "vuoretki vois paiskautua meree jos uskottais kunnolla" ja "mitä tahansa te uskossa rukoillen pyyvätte ni saatte", luvattaa kerrassaa suurenmoisia...mite ois, oisko meijä aika miettiä sitä, että luotetaanko ja uskotaanko loppuje lopuks lähellekkää tarpeeks Jumalaan?