Aku Ankkaa tuli luettua paljo etenki kossina ja jotai se kertakaikkisesti opettaakin! Huomasin, että aika usein minusta löytyy sisäinen Aku. Mitä tällä tarkoitan? No että asioista pitää selvitä itse, olla tee se itse-mies, eikä muitten apua saa tarvita! Mutta miksi? Se voi olla ylpeydestäkin kiinni loppujen lopuksi, ja niinhän ei pitäisi olla.
Asiaa mulle valotti mainiosti meijän ulkomaalaisvahvistuksen Benin vaimo Anette, joka oli 2 kk käynnillä opiskelevan miehesä luona täälä karussa Suomesa. Elettiin koulunalkua ja oltii nyyttäri-illanvietosa nuortenpoppoolla, kun Anette pyysi mahollisuutta sanoa jotain. Anette kerto, että oli huomannu miten meikäläiset toimii huolien kanssa. Murheita märehditään sisällä eikä kerrota muille mitään. Sitten voidaan pahoin ja paha olo kasvaa kasvamistaan. Ääritapauksissa pahan olon hautominen voi johtaa jopa itsemurhiinkin, mitä Suomessa onkin yllättävän paljon.
Saatiin onneksi kuulla myös miten homma Afrikassa hoituu: siellä pietään perheestä kova huoli ja kaikki asiat jaetaan heti, myös negatiiviset. Huolehditaan aidosti toisista ja siitä, että ne voi hyvin. Ja Anette mainitsi, että Afrikassa ei ole itsemurhiakaan juuri ollenkaan, minkä hän oletti johtuvan afrikkalaisesta avoimuudesta.
Tilanteesta tuli mieleen, että vaikka meidän karujen pohjolan jurrien on välillä hankalakin olla avoimia, niin jotain oppia Afrikan tantereelta vois ottaa. Monet ongelmat ratkeaa niitä jakamallakin, sitä Antoinette painotti ja sanoohan Raamattukin meille asiasta muun muassa näin:
Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. (Gal. 6:2)
Sen lisäksi, että apua pyydetään ylhäältä, sitä on ihan suotuisaa anoa ja antaa uskovaistenki välillä...tuskin Jumalakaan on sitä vastaan.
Kun kannetaan toisten kuormia, ni tehään jotain suurta! Täytetää nimittäin Kristuksen laki. Kristuksen lain täyttäminen kuulostaa aika mahrottomalta ens alkuun, mutta tuo paikka se vaan toteaa, että toisten kuormia kantamalla siihen mahrottomuuteen pystytään. Tehhäänpä siis niin!
2 kommenttia:
Tuli myös mieleen sanasta toi
Matt. 25:35-36
"Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni"
jep tuo kohta soppii aiva mainiosti kans tähä!
Lähetä kommentti