Nämä sanat uskontunnustuksesta tulvahtivat mieleeni kun mietin, mitä ihmiset oikeasti tietää minun uskostani ja siitä miten uskon ja vietän elämääni uskossa eläen. Luulen ja uskon ettei se näy arjessa paljoakaan, mutta tahtoisin muuttaa tilanteen jakamalla sitä mitä olen uskossa saanut kokea ja tuntea kuinka Jumala on kaikissa tilanteissa ollut läsnä, vaikka ei se aina siltä ole sillä hetkellä tuntunutkaan. Tahdon kertoa, että se mitä olen kokenut on tapahtunut Jumalan armosta ja armollisuudesta minua kohtaan. Tiedän senkin, että mitkään sanat eivät saa kaikkia vakuuttuneiksi Jumalan todellisuudesta ja siitä että Jeesus asuu niiden ihmisten sydämissä jotka kunnioittavat ja palvelevat Herraa. Haluan vain kertoa asioista jotka tiedän varmasti todeksi omalla kohdallani ja kokemusteni kautta.
Olen syntynyt uskovaan perheeseen ja tutustunut hengellisiin asioihin jo hyvin pienenä, mutta siitä huolimatta teini-iässä alkoivat uskonasiat jäämään taka-alalle ja jättäydyin enemmän ja enemmän seurakunnan tilaisuuksista. Kun sitten menin naimisiin silloisen vaimoni kanssa, oli seurakuntaelämäkin taakse jäänyttä elämää. Vietettyämme kaksi ja puoli vuotta naimisissa tuli seinä vastaan, josta ei osattu enää kiivetä yli, vaan jäin hetkeksi yksin asumaan silloiseen asuntoomme. Eron aiheuttaman surun murtamana tunsin todellakin että en selviä tästä yksin ja taisi olla vuorokauden sisällä vaimoni lähdöstä, kun menin purkamaan pahaa oloani siskolleni, joka on myös uskossa. Hän ehdotti minulle heti alkuunsa, että voitaisko rukoilla. Ehdotus vaivasi minua, mutta suostuin kuitenkin onneksi ja siinä hetkessä sanoin Jeesukselle, että nyt annan elämäni sinulle, nyt kun minulta on viety kaikki! Tunsin täydellisesti menettäneeni oman tyttärenikin, joka siinä vaiheessa oli kaksivuotias.
Silloin se todella tapahtui, Jeesus tuli sisimpääni ja sain siinä hetkessä tuntea kuinka tulin osalliseksi taivaallisesta lohdutuksesta, mikä tuntui paremmalta kuin mikään ihmisten tarjoama lohtu. Sen jälkeen olen saanut kokea kuinka hyvä ja mahtava Jumala meillä onkaan taivaassa. Ja siitä lähtien olen halunnut täysillä palvella Herraani Jeesusta, joka on todellinen kaikessa ihmeellisyydessään ja yliluonnollisuudessaan.
En tietenkään ole pyrkimyksissäni täydelliseksi tullut, enkä ikinä tulekaan, mutta kaikessa vajavaisuudessani tahdon osoittaa Jumalalle kuinka paljon Häntä rakastankaan ja se ilmenee parhaiten tekoina, joita Raamattu kehottaa meitä tekemään. Ilman Jeesuksen minua kohtaan osoittamaa rakkautta, ei olisi minunkaan rakkaus Häntä kohtaan samalla tasolla mitä se on nyt! Päinvastoin, voisin olla hyvinkin katkera kaikista elämän kolhuista mitä minulle on tapahtunut. Mutta olen onnekseni ymmärtänyt, ettei mistään ikävästä mitä elämässäni on tapahtunut voi syyttää Jumalaa.
Kaikki ikävätkin asiat voi Jumala kääntää voitoksi, jos me annamme Herran muuttaa meidän suhtautumistapaamme yllättäviin ja ikäviin tapahtumiin elämässämme ja varsinkin jos annetaan elämä Jeesuksen käsiin ja pyydämmme Häntä johdattamaan läpi vaikeista tilanteista. Silloin ne ikävätkin asiat muuttavat muotoaan ja voimme esimerkiksi kokea kuinka siitä seuraa pelastuksen tuoma ilo. Aivan kuten minulle kävi!
Tuo otsikko Pyhä tyytymättömyys tuli siitä, etten enää halua olla hiljaa, missään olosuhteissa! Tarkoitan ettei kukaan ihminen tai ihmisryhmä tulisi minulle esteeksi osoittaa Jumalan rakkautta. Haluan kaikkien tietävän, että Jumala on rakkaus, enkä halua vaikuttaa siltä, että uskoni olisi ikäänkuin kuollutta, vaan tahdon näyttää sen kaikille ja osoittaa jokaiselle tasapuolisesti sitä armoa ja rakkautta, jolla Jumala on minuakin kohdannut.
-Siunausta kaikille-
Risto Salo
