On tullu opittua viime aikoina kunnolla, että maltti on valttia- sanonnassa on jotain perääkin. Olen huomannut sen, että tiukan paikan tullen sitä yleensä haluaa itse päättää ja ratkaista koko ongelman.... ja usein se ratkaisu tapahtuu niin, että pamauttaa jotain tylyä päin toisten naamaa. Siitähän seuraa se että asia, jota oltiin korjaamassa, onkin yhä enemmän solmussa. Ei näin!
Se mitä yritän sanoa maltti on valttia- sanonnan avulla on se, että usein on vain hyvä taistella asian puolesta sinnikkäästi rukouksin ja jättää se "Herran haltuun". Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, ainahan se vain tahtoo oma hätiköity päätös voiton viedä. Niin paljon kuin se oman päätösvallan luovutus tekeekin kipeetä, niin on se sen arvoista! Olen saanut huomata sen, että omaa voimaa ei voi edes verrata rukousten ja Herran voimaan! Tähän sopii hyvin raamatunpaikka: "Mieletetön se, joka itseensä turvaa, joka viisautta seuraa, hän menestyy." (Sananlaskut 28:26) Asia on niin selkeesti sanottu tuossa jakeessa, että mitäpä siihen lisäämään. Muistetaan se, että paras ratkasu mihin ongelmaan tahansa on se, että turvataan Jumalan viisauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti